Tällä lomakkeella voit tilata Karjalan Tragedia -kirjan hintaan 28.00 euroa. Hinta sisältää postimaksun. Toimitus tapahtuu normaalisti alle viikossa, ja aina alle kuukaudessa.
|
|
Tiedote: 19.02.2004, julkaisuvapaa
Karjalan Tragedia / Markus Lehtipuu
KUUSAAN HOVI ON MENETETTY
Vastakohtaisuudet kärjistyvät Karjalassa
Media vaikenee Karjalan tragediasta
Karjalan Kannas, 18.02.2004
KUUSAAN HOVISTA ROMAHTI TOINEN KERROS
Kuusaan hovi, neuvostodiplomaatti Kollontain lapsuudenkoti Muolaassa, Karjalan kannaksella, on ollut Karjalan tragedian symboli. Se säilyi sodat, neuvostovuodet, jopa Jeltsinin kauden. Se ei enää selviä vuodesta 2004.
Talven 2004 aikana Kuusaan hovin toisen kerroksen lattia on romahtanut ja siron rakennuksen tunnusomaiset valkoiset pylväät ovat kaatuneet maahan. Toivoa ei enää ole: kolme vuosisataa nähnyt lahjoitusmaahovi katoaa silmiemme edessä.
Kuusaan hovi on muodostunut Karjalan tragedian symboliksi. Jopa Helsingin Sanomat nosti sen uutiseksi kesällä 2002 (katso alla Media vaikenee Karjalan tragediasta). Karjalan tragedia –kirjan tekijä on vienyt Kuusaan hovin luokse ranskalaisen toimittajan, ranskalaisen Thalassa -televisio-ohjelman filmiryhmän, journalistiliiton toimittajaryhmän, Helsingin opettajaryhmän sekä muita Karjalaa seuraavia suomalaisia.
Hätähuutoja historiallisen rakennuksen pelastamiseksi ei ole kuultu tai niihin ei ole vastattu. Suomen valtio, kulttuuriministeriö, Unesco, mediajulkisuus – kaikki ovat vaienneet. Vuosi 2004 on koitumassa ikimuistoisen kartanon viimeiseksi elinvuodeksi.
Kuusaan hovista on aukeaman dokumentti Karjalan tragedian sivuilla 44–45.
KARJALAN TARKISTUSPUOMIT ENNALLAAN
Sunnuntaina 8.2. 2004 ei Viipurin länsipuolella pysäytetty matkustajia eikä tarkastuspisteessä edes näkynyt puomia. Tämä asia uutisoitiin noin viikko sitten.
Helmikuun 17. ja 18. päivä puomi oli jälleen tutulla paikallaan. Tosin passia ei välitetty tarkistaa, vaan nuori mies oli enemmän kiinnostunut yhden euron kolikosta (jota hän ei saanut) kuin Suomen passista.
Kaikki Karjalan puomit ovat paikallaan. Viipurista Vaalimaan, Nuijamaan ja Antrean suuntaan on puomit, samoin Viipurin itäpuolella on DPS-tarkistuspiste aktiivinen. Syksyllä 2003 Hiitolan asemakylän eteläpuolelle ilmestynyt ja sitten kadonnut puomi on myös palautettu. Nyt paikalla on myös vartiokoppi odottamassa kauniimpia säätiloja: 17.2.2004 ei puomilla ollut miehitystä.
EI YHTÄÄN SAVUA: VIIPURIN MAALAISKUNNAN PORINKYLÄ
Samalla kun Viipuri ja Käkisalmi kehittyvät ja saavat uusia kauppoja, ravintoloita ja hotelleja, maaseutu kituu ja autioituu.
Kun itäisen, Neuvostoliitolle luovutetun Nuijamaan kyläluetteloa tutkii, herää kysymys Viipurin maalaiskunnan rajalla sijaitsevan Pihkalanjärven asutuksesta. Vastaus löytyy Viipurin maalaiskunnan puolelta. Porinkylässä on parikymmentä pystyssä seisovaa rakennusta, osa Suomen kaudelta, osa myöhemmin rakennettuja. Helmikuun puolivälissä 2004 kylässä ei ole yhtäkään savuavaa savupiippua, vaikka ulkona on paukkupakkanen.
Maantie Kilpelänjoen kylästä on juuri ja juuri ajokelpoinen lumisateen jälkeen, mutta Nuijamaan suuntaan tietä ei enää ole aurattu. Johtopäätös: Porinkylä on talvisin tyhjä ja koko Nuijamaan seutu on lumen eristämä. Hylättyjen kylien luetteloon on tullut jälleen uusi nimi.
Venäjä käyttää yhä vähemmän sitä maantieteellistä aluetta, jonka se Suomen tasavallalta vaati itselleen. Maailman laajin valtio ottaa toisilta, mutta jättää alueet autioitumaan.
MAANTIE POIKKI – SUOMALAISREKKA OJASSA
Viipurin ja Käkisalmen välillä lyhyin tieyhteys kulkee Antrean ja Räisälän kautta. Jo pari vuotta kesken ollut tienparannustyö Kirvun Sairalan ja Räisälän kirkonkylän välillä oli poikki helmikuun puolivälissä.
Kun talvipakkasilla ajelee iltapimeällä Karjalan Kannaksella, on luotettava tuttuihin reitteihin. Sairalan eteläpuolella ei varoiteta katkaistusta tieyhteydestä. Kielletyn ajosuunnan liikennemerkki herättää kysymyksen. Pian paljastuu, että tie on todella katkaistu. Kauhakuormaaja on kaivanut metrin syvyisen ojan keskelle tietä. Työmaan vieressä ei ole kiertotietä. Vieressä on suomalainen rekka ojassa. Lumi, rekka ja pimeys estävät tutkimuksen siitä, voisiko ojaa kiertää mitenkään. Käytännössä ei voi. Suomalainen rekkakuski yritti ja epäonnistui.
Edessä on 100 km kiertotie Inkilän, Ilmeen, Hiitolan ja Kaarlahden kautta. Talvella nämä syrjäiset kylät ovat muutaman savun surullisia tragedioita. Jos maantie ei olisi ollut poikki, ei näihin kyliin olisi ollut mitään asiaa. Pakkasten paukkuessa lasketaan kesän sadon riittävyys jokaisen savun, jokaisen köyhän talon sisällä. Työpaikkoja ei ole Karjalan pikkukylissä. Karjalan tragedia syvenee.
TIE AURATTU KIMI RÄIKKÖSEN SUVUN KOTIKYLÄÄN
Asumaton, tyhjennetty mutta satojen vuosien aikana suomalaisten asuttama Mertjärvi löytyy tänä talvena auratun maantien varrelta. Karjalan metsiä hakataan.
Jääsken pitäjän Järvenkylän itäpuolella jatkuu aurattu maantie, vaikka se johtaa keskelle asumattomia seutuja Kirvun erämaissa.
Kirvun Mertjärven kylä on harvinainen kylä. Se on tyhjä ja asumaton, mutta kylän niittyjen keskellä näkyy yhä useita kookkaita kivijalkoja. Mertjärvellä on asuttu vahvoissa, komeissa taloissa. Kun Stalin sai Hitleriltä ”luvan” ottaa koko Suomi haltuunsa Molotov-Ribbentrop -sopimuksen nojalla, pommit alkoivat tippua Helsingissä 30.11.1939. Alkoi talvisota.
Mertjärvelle ei hyökkäävä puna-armeija koskaan päässyt, mutta sekin piti tyhjentää. Räikkösen suku joutui pakolaisiksi.
Formulakuljettaja Kimi Räikkönen on Kivun Mertjärven Räikkösen pakolaisperheen jälkeläinen.
Talvella 2004 ei kukaan asu Mertjärvellä eikä aurattu maantie johda tietoisesti Mertjärvelle. Se johtaa hakkuuaukealle. Kirvun erämaista tuodaan puuta Suomeen. Kukaan ei kysy kenen laillista metsäomaisuutta hakataan Karjalassa.
Karjalassa eletään kuin viimeistä päivää. Suomalaisten ikiaikaisia metsiä hakataan. Rahat päätyvät Moskovaan, ei suomalaisille metsänomistajille, eikä edes Karjalan nykyasukkaille. Sama koskee Karjalan maaperää. Jo vuosikymmeniä on vanhan Viipurin läänin kallioita hakattu, murskattu ja kuljetettu hyötykäyttöön varsinaisen Venäjän alueelle.
Siksi myös maantie Mertjärven kautta hakkuuaukealle on aurattu talvella 2004. Stalinin sotasaalista ollaan hakkaamassa, louhimassa, hyödyntämässä. Venäjä imee ryöstösaalistaan tyhjiin. Mitä sitten tapahtuu?
MEDIA VAIKENEE KARJALAN TRAGEDIASTA
”Karjalan tragedia” –kirja ilmestyi 16. tammikuuta 2004. Kun kuukausi on kulunut, voidaan todeta median vaienneen kirjasta lähes kokonaan.
Vaikka joitakin mainintoja on ollut, myös Yleisradiossa, ovat Helsingin Sanomat, Suomen Kuvalehti ja monet muut valtakunnalliset mielipidevaikuttajat vaienneet kokonaan Karjalan tragediasta.
Kirjan tekijä päätti kirjan tekemisestä pitkän prosessin seurauksena. Vuodesta 1999 alkaen yli 50 Karjalan matkalla on ilmennyt ainutlaatuinen yhteiskunnallinen tragedia, jota tekijä ei ole havainnut missään yli 70 käymässään valtiossa kaikilla mantereilla.
Huhtikuussa 2000 tehty matka yhdessä Uutispäivä Demarin toimittajan Tiina Virtasen kanssa avasi silmät Kuusaan hovissa Muolaassa ja Kirvun tykkivarikolla (Virtanen ei ole osallistunut tekijän myöhempiin tutkimuksiin). Tekijä päästi nämä kohteet Karjalan matkaopaskirjaan, jonne ne eivät oikeastaan kuuluneet.
Tekijän oli jaettava Karjalan tutkimusten materiaali kahdeksi eri kirjaksi: yhteiskunnallinen materiaali oli siivottava pois tulevista matkaopaskirjapainoksista ja koko ajan kasvava tragedia-materiaali löysi paikkansa kuvakirjaan ”Karjalan tragedia”.
Kun vuosina 2000–2003 löytyi yhä uusia raunioituneita pioneerileirejä, navettoja, sotilaskohteita ja muita entisiä työpaikkoja, osa näistä toimitettiin uutislevitykseen ProKarelian kanavia pitkin. Media vaikeni edelleen.
On oireellista, että juuri Kuusaan hovi Muolaassa päätyi Helsingin Sanomien (oman toimittajan tekemään) reportaasiin. Vaikutti siltä, että juuri venäläisen bolshevikkijohtajan kotitalo oli ”sopiva” julkisuuteen Suomen suurimmassa sanomalehdessä, mutta sellaiset traagiset rappiorakennukset kuin Jalmari Lankisen suunnittelema funkkiskoulurakennus Jääskessä (tuhoutui vasta 1990-luvulla) tai luterilaiset kirkot ja hautausmaat (suomalaisten pyhimmät paikat) eivät liikuttaneet suomalaista mediaa. Vielä vähemmän mediaa kiinnostivat neuvostokauden rakennelmien tuho.
Oli pakko julkaista kirja. Karjalan tragedia suorastaan odotti julkaisemistaan. Yli 600 tuoreen, paljastavan, jopa hiuksia nostattavan värikuvan väistämätön julkitulo tapahtui yli kuukausi sitten. Media ei vieläkään suostu tunnustamaan, että historiallinen raportti on ilmestynyt tai että luovutettu Karjala on 2000-luvulla tragedia.
Ei pelkästään venäläisen bolshevikkijohtajan kotitalo vaan myös sadat navetat, kymmenet sotilaskohteet, tuhannet suomalaisrakennukset, kymmenet pioneerileirit, sadat tärkeät työpaikat on rikottu ja hylätty. Karjala on ensin tyhjennetty suomalaisista, sitten asutettu miehitysvallan väestöllä mutta vasta viimeisten 10 vuoden aikana on tapahtunut ainutlaatuinen kehitysvaihe: minkään muun valtion alueella ei ole tapahtunut vastaavaa tragediaa.
Karjalan tragedia kertoo ja näyttää sen, mistä media on halunnut vaieta.
LISÄTIETOJA
Lisätietoja uutuuskirjasta oheisesta linkistä tai sähköpostilla:
Markus Lehtipuu
Email
|
