Tällä lomakkeella voit tilata Karjalan Tragedia -kirjan hintaan 28.00 euroa. Hinta sisältää postimaksun. Toimitus tapahtuu normaalisti alle viikossa, ja aina alle kuukaudessa.
|
|
Tiedote: 22.03.2004, julkaisuvapaa
Karjalan Tragedia / Markus Lehtipuu
Lallukan talon katto on edelleen korjaamatta. Tarkistuspuomit katosivat jälleen.
Karjalan Kannas, 21.03.2004
Karjalan tragedia –kuvakirja ilmestyi tammikuun puolivälissä 2004. Kirjan yli 600 värikuvaa näyttävät Karjalan nykytilanteen päivämäärän tarkkuudella. Tämä tiedote kertoo uusista muutoksista.
Tekstiin liittyviä kuvia Karjalasta:
Uuraan satamalaituri
Uuraan sataman putkia
Karjalan tarkistuspuomi
Jätteitä Viipurissa
Lallukan talo
Tyhjä talo
UURAAN SATAMAA RAKENNETAAN EDELLEEN
Venäjän suurin öljy-yhtiö Lukoil ilmoitti kesäkuussa 2002 valmistavansa Uuraan saarelle öljysataman. Sen väitettiin olevan valmis syyskuussa 2003. Nyt maaliskuun lopulla 2004 satamaan rakennetaan edelleen laituria, ja ratapihalle johtava rautatie on symbolisesti suljettu porteilla.
---
Luonnonkaunis Uuraan saari eli viimeisen hiljaisen kesän 2002, kun muutama kauhakuormaaja tasoitti suomalaisen Hantolan kylän kohdalle kasvanutta metsämaisemaa. Vuonna 2003 paikka kuhisi tuhansien työmiesten valmistaessa öljysäiliöitä, ratapihaa ja muita rakennelmia. Laituri jätettiin viimeiseksi.
Keväällä 2004 rakennetaan edelleen laituria. Kuten matala merivesi edellyttää, laiturista on tulossa satojen metrien pituinen. Mitenkään muuten eivät öljytankkerit pääse saarikkoisen Viipurinlahden matalaan rantaan rakennettujen öljysäiliöiden luokse.
Suurin ongelma on edelleen ratkaisematta: miten Lukoil saa joka vuosi 10 miljoonaa tonnia öljyä tai öljytuotteita Keski-Venäjältä Pietarin ja Viipurin ratapihojen kautta yhtä junarataa pitkin Uuraan saarelle?
Maaliskuun lopussa 2004 öljysataman ratapiha on edelleen tyhjä. Ennen ensimmäistä öljykuljetusta on pitkien junien kuljettava jostakin Keski-Venäjältä, saatava kulkulupa vilkkaasti liikennöidylle radalle Pietarista Viipuriin ja yksisuuntaiselle radalle Viipurista Uuraaseen, Vysotskin sataman rahtijunien ja henkilöjunien kesken. Vasta sitten voidaan alkaa tyhjentää junia öljysäiliöihin. Ja vasta täysiä öljysäiliöitä voidaan tyhjentää tankkereihin.
Näillä näkymin Lukoil joutuu maksamaan ainakin vuoden ylimääräistä rakennusajasta ja menettämään ainakin yhden vuoden öljykaupan.
KARJALAN TARKISTUSPUOMIT KATOSIVAT – NYT LOPULLISESTI?
Sunnuntaina 21.03.2004 ei Viipurin länsipuolella tutun puomin luona pysäytetty matkustajia eikä tarkastuspisteessä edes näkynyt puomia.
Suomen suuntaan puomit on kokonaan poistettu sekä Viipurin länsipuolelta että Saimaan kanavan yli kulkevan sillan luona. Jääsken suuntaan oleva puomi oli nostettu pystyyn, mutta itse puomia ei oltu poistettu.
Merkit viittaavat nyt siihen, että matkustajia vuosikymmenet haitanneet tarkistuspuomit on lakkautettu lopullisesti.
HUKKUUKO VIIPURIN VANHAKAUPUNKI JÄTTEISIIN?
Keväällä 2002 löytyi keskeltä Viipurin vanhaakaupunkia Pamppalankadulta kaatopaikka. Siitä julkistettiin joitakin valokuvia netin kautta. Seuraavana kesänä ja vielä vuonna 2003 paikka oli siivottu, ja rauniorakennuksen pihassa oli roskakori.
Tänä talvena samaan paikkaan on jälleen kertynyt jätekasa, joka yhdestä kuvakulmasta näyttää melkein peittävän Pamppalankadun keskiaikaisen kivitalon.
Viipurissa on runsaasti raunioituneita rakennuksia, joista muutama sijaitsee juuri Pamppalankadulla.
Weckrothin talo (Karjalan tragedia –kirjan sivuilla 36-37) on äskettäin saanut aidan, joka jakaa historiallisen Torkkeli Knuutinpojan torin kahtia. Siitä huolimatta itse rakennus on ennallaan: karmeassa kunnossa. Mitään korjauksia ei rakennukseen ole tehty.
Vielä yllättävämpää on Lallukan talon kohtalo. Sitä alettiin kunnostaa vuoden 2003 keväällä. Pian ilmestyi rakennuksen seinään plakaatti, jossa mainostettiin talosta myytäviä asuntoja.
Nyt keväällä 2004 paljastuu järkyttävä totuus Lallukan talosta: sen kattoa ei ole vieläkään korjattu. Jokainen tietää, että rakennus voidaan pelastaa vain rakentamalla välittömästi uusi katto estämään sateen ja lumen tuhoava kosteus.
Lallukan talossa ei vieläkään ole uutta kattoa. Siksi rakennuksen remontti on edelleen pelkkä vitsi. Näin ei Viipurin rauniorakennuksia pelasteta!
MERKILLINEN TARINA HUMALJOELTA
Koiviston maalaiskunnan Humaljoki on viime aikoina ollut tärkeä kylä. Läheinen Koiviston öljysatama on työllistänyt paljon venäläisiä, kun uusi öljyputki on vedetty vanhan rinnalle.
Humaljoella jäi vuonna 1991 kesken kerrostalo. Työt loppuivat Neuvostoliiton romahtamiseen. Sen jälkeen kokonainen mutta luurangoksi jäänyt viisikerroksinen kerrostalo on seissyt säiden armoilla. Ylimmän kerroksen yläpuolelle oli punaisista tiiliskivistä merkitty rakennuksen valmistumisvuosi 1991.
Vuonna 2004 rakennus seisoo edelleen pystyssä, mutta merkillinen asia on tapahtunut. Joku on nähnyt vaivaa, kiivennyt viidenteen kerrokseen ja hakannut rakennuksen yläosasta kaikki ne tiiliskivet pois, joista on muodostunut vuosiluku 1991.
Muu rakennus on edelleen koskematon. Miksi joku on nähnyt sen vaivan, että on kokenut tehtäväkseen hakata pois todisteet rakennuksen oletetusta valmistusvuodesta? Miksi vuosi 1991 on täytynyt poistaa rakennuksen seinästä?
KAFE KIVENNAPA MUISTAA KYLÄN OIKEAN NIMEN
Kivennavan keskustassa on nyt ”Kafe Kivennapa”. Uudelleen nimetty kahvila seuraa samaa trendiä kuin ainakin kymmenen muuta uutta kahvilaa, kauppaa tai hotellia kaikkialla Kannaksella: venäläiset kaipaavat historiallisia paikannimiä.
Kivennavalla on Kannaksen suurin tehdas: Ptitsefabrika tuottaa broilerituotteita kymmenissä valtavissa tehdasrakennuksissa. Tehdas on äskettäin hankkinut haltuunsa Kivennavan kirkonkylän hotellin (ei palvele suomalaisturisteja) ja entisen kansanruokalan eli Stolovajan.
Uudeksi nimeksi on valittu ”Kafe Kivennapa”.
Samanlaisia valintoja ovat tehneet kaupat ”Antrea” ja ”Ylä-Urpala”, kahvilat ”Rautu” ja ”Räisälä”, hotelli ”Raivola” ja ravintola ”Terijoki”.
Kun yritykset irtautuvat politiikasta ja hakevat uutta venäläistä identiteettiä, ne etsivät syvyyttä historiasta.
Venäläiset ovat ”asioineet” Kannaksella ainakin 300 vuotta. Venäläinen historiankirjoitus tuntee vain sellaisia nimiä kuin Kivennapa, Terijoki ja Raivola, mutta ”Pervomaiskoje” tai muut neuvostokulttuurin nimet on keksitty vasta 1948.
Ei-kommunistinen Venäjä ei tunnista näitä menneen maailman nimiä historiankirjoituksistaan. Kun Pietari I alkoi hankkia elintilaa slaavilaiselle rodulla 1700-luvun alussa, venäläiset oppivat tuntemaan suomalaisten asuttaman Kannaksen kylät ja kaupungit.
Venäläisten yritysten ja suomalaisten mahdollisuus löytää yhteinen sävel tuntuu olevan lähempänä kuin koskaan. Kadonneen, huonoksi todetun neuvostojärjestelmän luomat neuvostonimet kuten ”Toukokuunensimmäinen”, ”Puna-armeijala” tai ”Nuorisoliittola” eivät ole kylien nimiä. Ne ovat masentava muisto totalitäärisestä diktatuurista, joka anasti ikiaikaiset suomalaiset kylät, ajoi niiden asukkaat maanpakoon ja alkoi valehdella historiaa.
Kun kivennapalainen suurtehdas on päässyt Venäjän nousukauden ansiosta vauhtiin, se on valinnut omistamansa kahvilan nimeksi sen ainoan oikean nimen: Kivennapa.
Samalla kaikkialla Kannaksella on havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö: kylien nimikyltit ja muut tienviitat ovat salaperäisellä tavalla kadonneet viime vuosina. Syytä tähän emme tiedä, mutta ilmiö ikään kuin valmistelee kaikkia osapuolia Kannaksen kylien oikeiden nimien palauttamiseen, kuten yhä laajempi venäläinen kansanosakin tuntuu vaativan – jo pelkästään venäläisen historiankirjoituksen vuoksi.
LISÄTIETOA
www.karjalantragedia.info
Markus Lehtipuu
Email
|
