Klikkaamalla kuvan alla olevaa alleviivattua tekstiä saat kuvat suurempana. Takaisin pääset Back-näppäimellä.
|
|
Kun Suomen kansalaiset poistuivat kodeistansa pakolaisina kesällä 1944, he eivät tienneet mitä omalle kodille, kotiseudulle tai koko Viipurin läänille tapahtui seuraavina vuosikymmeninä.
Vuonna 1954 julkaistiin Aukusti Tuhkan mustavalkoinen kuvakirja ”Viipuri tänään”, joka näyttää syksyn 1954 yhä raunioituneen Viipurin ankeuden. Vuonna 1979, suomettuneisuuden kaudella, julkaisi WSOY toimittaja Juhani Lindströmin neuvostomyönteisen värikuvakirjan ”Karjala tänään”. Siinä kirjoittaja katteettomasti lupasi ruusuista tulevaisuutta Neuvosto-Karjalalle.
Nyt 2000-luvulla kuka tahansa viisumin hankkinut voi saada omakohtaisia tietoja kaikista Karjalan pitäjistä, jokaisesta kylästä, jos kulkuneuvo selviytyy rapistuvista syrjäteistä.
Romahtanut neuvostoyhteiskunta
Kaikki hylätään: kaupat, navetat, tehtaat. Hätäisesti rakennettu on hätäisesti hylätty.
Neuvostoliitto joutui luomaan yleisliittolaisen yhteiskunnan suomalaisen sivilisaation keskelle.
Kun diktatuuri romahti, alkoi myös vakava yhteiskunnallinen romahtaminen.
Kun ihmiset iloitsivat käskyvallan katoamisesta, samat ihmiset joutuivat pian sen katoamisen uhreiksi. Ihmiset menettivät kaupat, työpaikat ja kaiken sen tutun ja turvallisen, joka piti heitä hengissä miehitetyllä alueella.
Yhteiskunnan romahtaminen ei ole pelkästään ihmisten tragedia – se on koko Karjalan tragedia.
Entinen kauppa Harlun Hämekoskella. 01.08.2003
Seppälä, Jääski
Seppälän pikkukylän klubi ja kauppa symbolisoivat koko neuvostoimperialismin romahtamista. Kylän ihmiset maksavat sen kustannukset.
Harmaa puurakennus oli ennen kauppa. Nyt ovet on teljetty ja rakennus odottaa lahoamista tai tulipaloa.
Vieressä on vielä surkeampi klubirakennus. Sen kyltti on ruostunut, ovea ei enää ole ja sisällä on hävityksen kauhistus. Esiintymislava on osittain rikottu, tuolit on heitelty eri puolille huonetta.
Kylässä on yksi kerrostalo, ja osa sen asunnoista on jo hylätty. Kylän työpaikka, navetta, on rikottuna ja raunioina.
Seppälä on elävien ihmisten kärsimysnäytelmä 2000-luvulla. Se ei kuitenkaan ole koskaan ollut esillä minkään maan mediassa, koska samanlaisia kyliä Karjalassa on kymmeniä ellei satoja.
Jääsken pitäjän Seppälän kylä. 20.07.2003
Neuvostoromua kerrakseen
Neuvostoliitto tuotti aikoinaan määrää, ei laatua. Nyt tämä määrä löytyy ruostuneena.
Neuvostoliitto pystyi toimittamaan maailmalle tilastoja teollisuustuotannosta. Viisivuotissuunnitelmia saavutettiin neljässä vuodessa ja maa teollistui.
Todellisuus näkyy tänään Karjalan niityillä, takapihoilla, etupihoilla.
Autot, bussit, junanvaunut, maatalouskoneet, kaikki nämä löytävät tiensä ruostuneena maisemaan, jonka muuttaminen idyllisestä suomalaismaisemasta kaatopaikaksi on ollut venäläisten 60 vuoden urakka. Hyvin tässä on onnistuttu.
Karjalassa odottavat romuraudan kauppiaille aikamoinen mahdollisuus rikastua.
Karjalan asuttaminen muukalaisilla on johtanut Karjalan maiseman roskaantumiseen tavalla, jota ei kukaan sivistynyt ihminen voi suvaita.
Pälkjärven kirkonkylä, 27.09.2003
Vähemmän Inhimillinen Lenin
Lenin, laillistettu lahtari, saa edelleen kunniapaikan kaikkialla Karjalassa.
Maailman alistaminen venäläisen herrakansan alaisuuteen, maailmanvallankumous, proletariaatin diktatuuri ja kaikkien maailman työläisten yhtyminen olivat iskulauseita, joilla V.I. Lenin hankki kansainvälistä kuuluisuutta.
Todellinen Lenin jäi pimeään.
Todellinen Lenin antoi käskyjä tappaa, sulkea ihmisiä keskitysleireihin, hirttää. Hän vaati joukkoterroria, ja sitä hän saikin.
Stalin saattoi olla todellinen diktaattori, mutta Lenin aloitti sen rakenteen, joka johti kymmenien miljoonien syyttömien ihmisten väkivaltaiseen kuolemaan kaikkialla maailmassa.
Lenin oli johtamassa Venäjän, itäisen Euroopan ja lopulta puolet ihmiskuntaa suuren kurjuuden ja köyhyyden kurimukseen, vaikka samaan aikaan muualla maailmassa tekniikka, demokratia ja muu kehitys nostivat ihmisoikeuksia, varallisuutta ja hyvinvointia korkeammalle tasolle kuin koskaan ennen ihmiskunnan historian aikana.
Silti Leniniä palvotaan, jopa Suomen miehitetyillä alueilla.
Leninin patsaat kaikkialla Karjalassa kunnioittavat joukkoterrorin isää, keskitysleirien perustajaa ja hirttokäskyjen antajaa.
Sakkolan kirkonkylä, 21.09.2003
Neuvostoteollisuuden raunioilla
Kilpailukyky ei kuulu Karjalan neuvostoteollisuuden sanastoon. Lakkauttaminen, rauniot ja työttömyys kuuluvat.
Karjalasta on tullut tyhjien hallien maakunta. Kaikkialla suuret teollisuushallit ovat tyhjillään, hiljaisuudessa.
Hiljaisuus syntyy niistä koneista, joita ei enää ole. Se syntyy koneista, jotka ovat jäljellä, ruostuneina. Hiljaisuus johtuu koneista, jotka suomalainen työläinen rakensi mutta miehittäjä rikkoi.
Neuvostoliitto rakensi myytin työläisistä, jotka rakentavat suurissa tehdashalleissa määrää, ei laatua.
Nyt nuo tehdashallit murtavat tuon myytin. Sosialismin realismia on nyt suunnaton työttömyyden, raunioiden ja syyllisyyden suuri määrä.
Työläisen paratiisia ei ollut koskaan olemassakaan. Nyt olemassa on lukemattomia raunioituneita tehtaita.
Käkisalmen Waldhoffin sulfiittiselluloosatehdas toimi vielä pitkään neuvostovetoisena.
Toivottomat tiet
Melkein 60 vuoden välinpitämättömyys on tehnyt useimmista Karjalan teistä ajokelvottomia.
Kuoppia, syviä lätäköitä, umpeen kasvaneita maanteitä. Karjalan alkuperäisasukkaiden ikiaikaiset kotiseudut alkavat jäädä tiettömien taipaleiden taakse.
Kun suomalaiset asuivat kotiseudullaan Karjalassa, he asuttivat koko Karjalaa. He viljelivät maata, kasvattivat lapsia, he rakastivat omaa maataan. Terveessä yhteiskunnassa maantiet yhdistävät syrjäisiäkin yhdyskuntia maan muihin paikkakuntiin. Ei enää nyky-Karjalassa.
”Tiet ja hullut ovat Venäjän ongelmia”. Venäjä on tuonut ongelmansa miehittämäänsä Suomen Karjalaan.
Antrean Kuukaupin ja Heinjoen kirkon välinen tieyhteys, 30.08.2003
Matikkala, Kirvu
Yksinäiset lehmät etsivät suojaa rikotun navetan raunioista.
Kirvun pitäjän Matikkala on kauniin Karjalan tyyppiesimerkki: kumpuileva maisema, vihreät niityt ja siniset järvet. Tämän suomalaisen maiseman keskellä eletään tragediaa, joka koskettaa ihmisten lisäksi myös eläinkuntaa.
Kylään rakennettiin neuvostovuosina laaja kollektiivitilan navetta. Sen vierellä oli vesitorni ja sen takana toinen navettarakennus.
Vuosien aikana navetat kokivat saman kohtalon kuin sadat muut navetat ympäri Karjalaa. Lehmät annettiin asukkaille, koska rahaa ei ollut enää palkkoihin. Monet lehmät syötiin nälkään. Toiset jäivät yksityiskäyttöön – ehkä moni kuoli vanhuuttaan.
Nyt kaksi lehmää etsii suojaa raunioituneen navetan suojista. Metalliosat ovat ruosteessa, vesisäiliöt ovat rikki, sähköä ei ole. Sama tarina toistuu melkein jokaisessa kylässä Koivistolta Korpiselkään, Salmista Säkkijärvelle.
Karjalan tragediaan kuuluu pari sataa navettaa. Kirvun Matikkalassa tragedia koskettaa sekä ihmisiä että lehmiä.
Pioneerileirit pulassa
Lasten kesäleirit ovat nyt siirtyneet lopulliseen talviaikaan.
Vanhemmat lähettivät lapsensa niihin viettämään kesää, leikkimään, oppimaan marxilais-leniniläistä maailmankuvaa.
Kautta Karjalan nämä pioneerileirit on hylätty, rakennukset rapistuneet, leikkipaikat ruostuneet.
Osa leireistä toimii yhä, mutta hylätyistä ei ole tullut muuta kuin kasa roskaa.
Karjalan kauneimmat kesäpaikat ovat muuttuneet romahduksen rumimmiksi rauniokasoiksi.
Uudenkirkon Linkka, 21.10.2003
Karjalan tyhjenevät asunnot
Venäjän väkiluku vähenee 0,6 prosenttia vuosittain. Tämä näkyy myös Karjalassa.
Joissakin asunnoissa on vielä verhot, vaikka asukkaat ovat kuolleet tai siirtyneet Pietariin.
Usein asunnon ikkunat ovat kadonneet. Väki katoaa asunto kerrallaan, ja lopulta koko talo on enää harmaa luuranko.
Ikkunasta tulee musta aukko, jonka takaa näkyy vain tyhjyys: täällä ei ole enää asukkaita.
Ikkunoita peitetään joko talven vuoksi tai sen takia, että kukaan ei enää asu rakennuksessa. Mieleen tulee kysymys, kuinka monta vuotta rakennuksen ikkunat pitää olla peitettyinä. Mitä sitten tapahtuu?
Karjalan kerrostalojen tyhjeneminen on alkanut. Tulevina vuosina nähdään, tyhjenevätkö ne kiihtyvään tahtiin.
Räisälän Kivipelto, 21.07.2003
Voittajakansa vaikeuksissa
Venäjällä yhä juhlitaan voitonpäivää. Onko lapsi mennyt pesuveden mukana?
Venäläisille on vuodesta 1945 kerrottu heidän olevan voittajakansaa. Näkyykö se missään?
Oliko Stalinin voitto ihmiskunnan tappio? Oliko se Venäjän kansan häviö?
Ennen niin hyvinvoivan Karjalan alueella eletään nyt luontaistaloudessa. Kerrostalot rapistuvat, ihmiset voivat pahoin.
Käydään kylässä Karjalassa – onko kokonaisuuden kannalta parempi oikaista diktaattorin rikoksia vai jättää kaikki levälleen?
Karjalan tragedian uhreja ovat ihmiset – molemmin puolin Stalinin rajaa.
Roskisdyykkari Viipurissa, 18.06.2003
|
